Haluatko mainostaa? info@ladiesstable.fi

Työhevoset

Suomenhevosta on käytetty sen hyvin ratsu- ja työhevosominaisuuksien takia. Suomenhevonen sopiikin lähes käyttötarkoituksiin. Suomenhevonen on tuttu näky niin maatalous- ja metsätöissä, ratsastuksessa kuin raviurheilunkin parissa. Hevosia on ollut Suomen alueella keskirautakaudesta lähtien. Ensimmäiset hautalöydöt ovat vuosilta 400-800 jaa. Suomessa oli noin 250 00 hevosta 1800-luvulla. Suomen maatalous alkoi kuitenkin koneellistua, jolloin suomenhevoskanta romahti.

Metsätyöt

Hevoset helpottivat metsätöiden tekemistä merkittävästi. Hakattu puutavara kuljetettiin pois metsästä pari- eli tukkireellä. Puusavotassa kaadetut puut olisivat jääneet metsään ilman hevosia, sillä niiden kuljettaminen olisi ollut mahdotonta. Maaseudun pienviljelijät saivat merkittävän osan hevosajoansioistaan metsäajoista. Tukkiliikkeen kasvaessa yhtiöt hankkivat omia hevosia metsäajoon. Puunkuljetussa ajomies käveli puukuorman takana hevosen vetäessä kuormaa. Hevosen annettiin levätä ennen ylämäkeä ja mäessä ajomies auttoi työntämällä puukuormaa lisäapuna. Tasaisella maastolla ajomies saattoi mennä istumaan puukuorman päälle. 1960-luvulla metsäkuljetuksista 90% hoidettiin hevosten avulla. Koneellistumisen myötää metsätraktorit ja puutavara-autot korvasivat hevoset. Osa ammattimetsureista käyttää edelleen hevosta apuna puiden kuljettamisessa teiden varteen. Hevosmetsureita käytetään usein puistoissa ja suojelluilla metsäalueilla. Puita ajetaan usein kärryillä kahden hevosen voimalla.

Hevosvetoiset ajoneuvot

Ensimmäiset Suomesta löydetyt hevosajoneuvon jäänteet ovat veistetty esihistoriallisella kivikirveellä. Nämä muinaisjalakset valjastettiin hevosen vedettäviksi. Hevosvetoista ajoneuvoa veti joko yksi tai useampi hevonen. Hevosvetoisesti kulkemisella on pitkät perinteet niin Suomessa kuin muissakin maissa. Hevosen valjastaminen ajoneuvon eteen on satuloimista vaativampaa, eikä ohjaaminenkaan ole ratsastamista helpompaa. Vaunusta käsin hevosta on vaikeampaa ohjata. Ajohevonen onkin oltava hyvin koulutettu, jotta onnettomuuksilta vältyttäisiin. Hevonen voi kuljettaa pyörillä tai jalaksilla kulkevaa taakkaa merkittävästi suuremman määrän mitä se pystyisi kantamaan. Suomessa käytettiin rattaita jo 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Tiet olivat harvinaisia, eikä niiden kunto ollut hyvä. Hevosvetoiset rattaat alkoivat yleistyä 1600-luvulla. Rekirattaita, kuormarattaita ja vankkureita käytettiin 1930-luvulle asti työhevosia hyödynnettäessä. Kirkkokärryjä käytettiin kirkkokäyntien lisäksi asioilla käymisiin ja matkusteluun. Ajelurattaat tulivat käyttöön 1700-luvulla säätyläisten keskuudessa. Talonpoikien keskuuteen ne yleistyivät 1800-luvulla. Rattailla matkustaminen ei ollut kovin mukavaa, sillä rattaissa oli puiset pyörät eikä jousia ollut vielä keksitty niihin töyssyjä vaimentamaan. Kirkkokärryissä yleistyi puujousitus, joka teki ajamisesta miellyttävämpää ennen teräsjousituksien yleistymistä.

Rekiretket

Reki on jalaksilla varustettu hevosen vetämä ajoneuvo. Reki kehitettiin avuksi suuren kuormien kuljettamiseksi. Lumen määrä vaikutti erilaisten rekityyppien syntymiseen. Itäsuomalaisessa reessä on korkeat seipäät ja kannattavia puita oli 3-4 paria. Poikittaisia pajuja käytettiin lisätukea antamaan kuorman pohjalla. Koivun vitsalla sidottiin kiinnitys estämään jalasten kärjen oikenemista. Ajelureessä oli usein irrotettavat laidat. Rekiä muunneltiin vuodenajan ja käyttötarkoituksen mukaan. Rekeä käytettiin niin heinän kuljetukseen kuin halkojen, lannan ja rehun siirtämiseen. Metsä- ja rahtiajossa tarvittiin kuitenkin parempaa kantavuutta ja ohjattavuutta. Kehitettiin parireki, jossa kaksi rekeä liitettiin peräkkäin. Reen perässä oli tukkien kuljettamista varten pieni takareki, joka tuki tukin toista päätä kuljetuksen aikana.

Sota-aika

Hevoset kuljettivat Suomen sotien aikana kalustoa, ruokaa, ampumatarvikkeita ja tykistöä. Tykit olivat niin painavia, että niiden vetämiseen tarvittiin kahdeksan voimakasta hevosta. Tykistöhevoset olivat sodan etulinjassa, jotenkin ne olivat alttiita sodan tuhoille. Hevosten avulla huollettiin sotajoukkoja. Talvisodan alkaessa hevoset kuljettivat tavaroita kärryillä, mutta talven tultua siirryttiin rekikuljetuksiin. Vaikeassa maastossa liikuttaessa käytettiin myös purilaita ja kantosatuloita. Hiihtäjät saivat välillä vetoapua hevosilta. Talvi- ja jatkosodan aikana hevoset olivat korvaamaton apu. Sen aikaisilla moottoriajoneuvoilla olisi ollut mahdotonta liikkua vaikeakulkuisessa maastossa, jossa ei ollut tieverkostoa. Pitkissä tiekuljetuksissa hevonen oli puolestaan liian hidas, eikä se pystynyt kantamaan yhtä suurta kuormaa, joten kuorma-autot olivat tieliikenteessä ylivoimaisia. Sotilaat arvostivatkin hevosia, ja he pitivät hevosia sodan sijaiskärsijöinä. Hevosia pyrittiin hoitamaan mahdollisimman hyvin alkeellisissakin olosuhteissa. Hevosten riittävästä jaloittelusta huolehdittiin myös kylminä pakkasöinä. Heinää ja rehua hankittiin, vaikka oma henki saattoikin samalla vaarantua.