Laukkaratsastus

Laukkaratsastuksessa jockey ratsastaa hevosella kilpaa laukkaradalla. Matkoja on eripituisia riippuen kilpailusta. Rata on aina ovaalin muotoinen, tällöinen hevosille saadaan rataan parhaimmat juoksuolosuhteet.  Laukkakilpailuja juostaan sekä tavallisella- että esteradalla. Jokaisessa maassa on omat säännöt eri kilpailuja varten, sillä laukkaratsastuksessa ei ole kattojärjestöä, joka määrittelisi säännöt. Kilpailut tarjoavat jännitystä sekä kisoihin osallistuvalle että ratsukon puolesta vetoa lyövälle. Maailman kalleimmat hevoset löytyvätkin laukkahevosista, sillä menestyvä laukkahevonen voi olla miljoonien eurojen arvoinen.

Kiitolaukka

Kiitolaukkaradalla hevoset juoksevat ilman esteitä. Radan pituus vaihtelee kilometristä noin neljään kilometriin riippuen siitä, minkä maan sääntöjä kilpailuun sovelletaan. Eurooppalaiset radat ovat usein nurmipohjaisia, Yhdysvalloissa ratapohja on yleensä hiekkaa. Kilpailut järjestetään yhden päivän aikana siten, että kuusi lähtöä järjestetään noin puolen tunnin välein. Kilpailut voivat kestää myös useamman päivän. Britanniassa järjestettävät Goodwoodin ja Ascotin kilpailut kestävät jopa viisi päivää. Ensimmäiset kiitolaukkakilpailut järjestettiin 1500-luvulla, joten lajilla on varsin pitkät perinteet. Britanniassa kiitolaukka on kansallisurheilulaji. Britanniassa järjestetään Triple Crown-kiitolaukkakilpailut, jotka ovat maan merkittävimmät kilpailut. Kilpailu koostuu kolmesta osakilpailusta, jotka ovat Nermarket, Nerby ja St Leger. Voittaja on se hevonen, joka voittaa kaikki osakilpailut. Yhdysvalloissa järjestetään vastaava kilpailu, jossa osakilpailut kilpaillaan Kentucky Derbyssä, Preakness   Stakes ja Belmont Stakes. Myös Ranskassa, Italiassa ja Australiassa järjestetään merkittäviä kilpailuja. Suurimmat palkintosummat juostaan Dubai World Cupissa.

Risuestelaukka

Risuestelaukkarata on yleensä kiitolaukkarataa hieman pitempi. Radan pituus vaihtelee 3,2 – 6,4 kilometrin välillä. Radalle on sijoitettu erilaisia esteitä, jotka ratsukoiden pitää ylittää mahdollisimman nopeasti. Esteet on tehty useimmiten koivusta tai piikkihernepensaista. Vaativin rata on Antree Grand National, jossa 7,2 kilometrin pituisella radalla olevat esteet ovat jopa 1,6 metriä korkeita. Radalla on 30 ylitettävää estettä. Risuestelaukkakilpailuihin osallistuu hieman vanhemmat hevoset kuin kiitolaukkakilpailuihin. Hevosen suurempi koko on myös etuna risuestelaukkakilpailuissa. Laukkakilpailut ovat erityisen suosittuja Saksassa, Ranskassa, Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa. Vanhin risuestelaukkakilpailu on järjestetty Irlannissa vuonna 1752. Laukkaradalla alettiin järjestämään risuestelaukkakilpailuja 1830-luvulla. Ensimmäiset radat tehtiin Englantiin. Ranskassa kilpailut yleistyivät 1860-luvulla. Suomessa risulaukkakilpailuja järjestetään näytöksenomaisina, eikä kilpailu ole vakavaa.

Säännöt

Laukkakilpailuissa tärkeässä osassa on ratsastajan ja satulan yhteispaino. Painolla voidaan vaikuttaa paljon ratsukon juoksunopeuteen, joten paino on tarkkaan säännelty osa-alue kilpailuissa. Hevosella tulee olla kannettavana tietty vähimmäispaino, ja mikäli ratsastajan ja satulan yhteispaino ei riitä ylittämään määrättyä rajaa, laitetaan satulan taskuihin metallipainoja. Kilpailuissa halutaan tietenkin saavuttaa paras mahdollinen etu, joten ratsastajan ja satulan määrättyä minimipainoa ei haluta myöskään ylittää. Kilpailevat ratsastajat ovatkin usein pienikokoisia ja kevyitä. Ratsastajalta vaaditaan myös taitoa, jotta hän saa ratsastettua hevosen maksiminopeutta. Kilpailuissa voidaan myös antaa tasoitusta toisille kilpailijoille määräämällä niille isompia painoja esimerkiksi aikaisemman kilpailumenestyksen takia. Toisissa kilpailuissa taas hevoset kantavat samansuuruista painoa.

Jockey

Ratsastajan osaaminen on ratkaisevassa osassa laukkakilpailuissa. Jockey on ammatti, jossa ratsastaja ratsastaa laukkahevosta sekä kilpailuissa että valmennuksissa. Valmentaja valitsee hevoselle sopivan jockeyn hevosen ominaisuuksien perusteella. Jockeyn taidot ja osaaminen vaikuttavat valintaan suurelta osin. Ammattijockey saa määrätyn palkkion osallistuessaan kilpailuun, mutta hän ei saa osallistua vedonlyöntiin. Jockeyltä vaaditaan myös erittäin hyvää lihaskuntoa. Kilpailuissa on vauhtia ja vaaratilanteita, ja riskinä onkin hevosen törmääminen ja kumoon ratsastus. Ratsastaja voi myös suistua satulasta. Ammatin vaaroina onkin halvaantuminen tai kuolema. Lähes jokainen ammattilainen on loukkaantunut vakavasti jossain uransa vaiheessa. Lisäksi painonhallintavaatimukset altistavat kilpailijoita syömishäiriöille. Minimiyhteispainon on tarkoitus välttää vaarallista laihduttamista.